Hae
Fun, Fitness and Fashion

Synnytyskertomus

Meillä alkaa arki asettumaan hiljalleen uomiinsa uuden perheenjäsenen kanssa ja ajattelin, että nyt voisi olla hyvä hetki jakaa synnytyskertomus ja tarina siitä, miten meidän toinen pienokainen tuli tähän maailmaan. Paljastin jo aiemmin, että synnytykseen liittyi elokuvamaisia piirteitä ja nyt kerron hieman tarkemmin kuinka kaikki eteni.

Epäily lapsivedenmenosta

Heräsin tiistaiaamuna 19.7. normaalisti ja laitoin mieheni lapsenvahtina päivystävälle mummille viestin, että mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole havaittavissa. Kuitenkin 20 minuuttia myöhemmin ajatus oli toinen ja aloin epäillä lapsivedenmenoa. Soitin naistenklinikalle ja sieltä todettiin, että olisi syytä mennä käymään päivystyksessä. Mieheni oli töissä, mutta hän lähti sieltä piakkoin, jotta sai vietyä esikoisemme varuiksi hoitoon mummilleen ja sen jälkeen suuntasimme kohti naistenklinikkaa.

Naistenklinikalla testattiin, että tihkuiko lapsivettä ja tuo oli valitettavasti väärä hälytys ja olin vain liian innokas synnytyksen suhteen. Samalla tehtiin sisätutkimus kun siinä nyt kuitenkin oltiin ja samalla todettiin, että kohdunkaula oli hieman kuitenkin jo auennut.

Väärän hälytyksen johdosta lähdimmekin sitten kohti kotia ja suuntasimme naikkarilta XXL:lään, sillä halusimme käydä katselemassa frisbeegolfkiekkoja. Kun olimme valinneet kiekot ja olimme matkalla kassalle, tunsin ison poksahduksen ja lapsivedet menivätkin XXL:ssä sitten näyttävään elokuvatyyliin. Onneksi päälläni oli pidempi neuletakki, joten muut kanssaihmiset eivät huomanneet osaltani hieman nololta näyttävää tilannetta. Lapsivettä tuli tosiaan niin runsaasti tässä vaiheessa, että nyt osasin olla itsekin aivan satavarma, että tämä on nyt sitä.

Kotiin päästyämme soitin uudelleen naistenklinikalle ja hetken päästä löysimmekin itsemme taas päivystyksestä. Myös meidät vastaanottanut kätilö jo ennen lapsivesitestiä varma, että kyllä se lapsivettä on ja kyllä se sitä tosiaan olikin. Makoilin hetken vielä käyrillä ja sen jälkeen saimme lähteä kotiin odottelemaan supistuksia. Mikäli supistukset eivät käynnistyisi itsekseen, meille varattiin käynnistysaika klo 15 seuraavalle päivälle.

Supistusten odottelua

Tässä vaiheessa klo oli noin 19-20 illalla ja koitin kovasti sanoa Kaleville, että aloittaisi supistukset vasta aamulla, jotta äiti saisi nukkua ja levätä. Aamulla klo 5.30 en enää saanut unta, sillä supistukset olivat alkaneet. Ne eivät vielä olleet kivuliaita, mutta häiritsivät kuitenkin unta. Klo 7 soitin ensimmäisen kerran synnyttäjien numeroon ja tiedustelin, että kun supistuksia tulee kahden minuutin välein, mutta ne ovat vielä kestettäviä, pysytäänkö kotona vai tullaanko. Kätilö neuvoi meitä vielä odottelemaan hetkisen ja soittamaan uusiksi sitten kun siltä tuntuu. Klo 7.40 olikin jo toinen ääni kellossa ja soitin uudelleen päivystykseen ja anelin lupaa lähteä synnärille. Klo 8.45 kellotin viimeisen supistuksen naistenklinikan aulassa ja sen jälkeen siirryimme synnytyssaliin.

Synnytyssalissa

Noin klo 9 olimme asettuneet synnytyssaliin ja sain samantien aloittaa ilokaasun käytön. Esikoisemme synnytyksessä en saanut edes kokeilla ilokaasua ja ainakin näin alkuvaiheen supistusten kanssa ilokaasu tuntui toimivan hyvin. Osasin myös hyvin lukea omia supistuksiani ja ajoittaa kaasun hengittämisen oikein. Myöhemmin sain käyttööni myös TENS-laitteen, jota mieheni käytti supistuksen aikana.

Klo 10 olikin sitten jo seuraavan vaiheen aika, sillä anestesialääkäri tuli antamaan minulle epiduraalin. Synnytyskivut voimistuivat todella nopeasti ihan kolmen supistuksen aikana ja yllätyin, että jo klo 10 olin tosiaan jo saanut epiduraalin oltuani tunnin synnytyssalissa. Epiduraali vaikutti onneksi nopeasti ja olosta tuli jälleen siedettävä.

Noin klo 11.30 pohdimme kätilön kanssa, että annetaanko vielä yksi annos epiduraalia vai synnytelläänkö vauvaa ja päädyimme siihen, että on aika aloittaa ponnistusvaihe. Sain tässä vaiheessa vielä paikallispuudutuksen synnytyskanavaan ja ponnistusvaihe alkoi klo 11.40. Vaikka synnytyksen alkuvaiheessa supistuksia tuntui tulevan koko ajan, ponnistusvaiheessa tuo sama aika tuntui ikuisuudelta. Kokonaisuudessaan ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia ja klo 11.50 meidän pieni poikamme sitten jo syntyikin 💙

Ehdin siis ahertaa synnytyssalissa 2 tuntia ja 50 minuuttia, kunnes pieni poikamme syntyi eli synnytys eteni lopulta melkoisen nopeasti. Esikoisemme synnytys kesti pitkälti yli päivän, mutta tämä toinen oli huomattavasti nopeampi tapaus.

Täydellinen synnytyskokemus

Toinen synnytykseni oli kokemuksena kaikenkaikkiaan niin mahtava, että uskallan sanoa sen olleen täydellinen. En keksi mitään mikä olisi voinut mennä paremmin synnytyksessä. Meidän kätilönä oli aivan mahtava kätilö nimeltään Tiina ja kaikki toimi hänen kanssaan mahtavasti ja olen hänelle todella kiitollinen ihanasta kokemuksesta 💕 Tätä kirjoittaessani tulee ihan itku, kun muistelen tuota kokemusta. Mahtavan kätilön lisäksi kaikki kivunlievitykset osuivat juuri oikeaan aikaan ja kaikki toimivat kuten niiden pitääkin toimia. Naistenklinikka oli myös aivan mahtava paikka synnyttää ja meidän synnytyssalimme olikin melkoinen synnytyssviitti. Sieltä olisi löytynyt poreamme, mutta en ehtinyt kokeilla ammetta kaikessa kiireessä.

Synnytyksen jälkeen saimme nauttia synnytyssalissa omasta rauhasta noin klo 15 asti, jonka jälkeen siirryimme hetkeksi osastolle odottelemaan kyytiä perhepesähotelliin. Perhepesähotelli oli yksi suuri toiveeni tässä synnytyksessä ja onneksi pääsimme sinne. Tästä kuitenkin kerron tarkemmin omassa postauksessaan 💕

USS Kearsarge Helsingin Hernesaaressa

Kävimme sunnuntaina katsomassa monen muun lisäksi miltä USS Kearsarge Helsingin Hernesaaressa oikein näyttää. Kyseessä on Yhdysvaltain laivaston wasp-luokan maihinnousutukialus, joka on 256 metriä pitkä ja se kuljettaa mukanaan sekä miehistöä että noin 2000 sotilasta. USS Kearsarge kuljettaa myös esimerkiksi hävittäjiä ja helikoptereita sekä pienempiä maihinnousualuksia. USS Kearsargella on kuusi sisaralusta omassa luokassaan.

USS Kearsarge rantautui Hernesaareen laituriin viime viikon lopulla ja matkaansa se jatkoi täältä Helsingistä Hangon edustalle, jossa laiva osallistuu yhteiseen harjoitukseen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin itse katsomassa sotalaivaa täällä Helsingissä. Naton aluksia olen nähnyt aiemmin Kanarialla, mutta ne ovat olleet paljonpaljon pienempiä kuin tämä. USS Kearsargessa oli myös sitä ison maailman meininkiä.

USS Kearsarge Helsinki 2022USS Kearsarge Helsingissä 2022USS Kearsarge Helsingissä 2022 USS Kearsarge Helsingissä 2022USS Kearsarge Helsingissä 2022

Myös meidän muu perheemme oli ihmeissään näin isosta laivasta ja ihmetystä herätti se, miten tämä voi olla näin paljon isompi kuin ”Harri Hylkeen laiva” eli Silja Symphony. USS Kearsarge selkeästi kiinnosti ihmisiä, sillä ajelimme Hernesaareen melkoisessa ruuhkassa, vaikka olimme liikkeellä sunnuntai-iltana klo 19.30 jälkeen. Onneksi kuitenkin kävimme katsomassa laivaa, sillä se oli tosiaan todella näyttävä ja laivan valtava koko ei kuitenkaan välity kuvissa kunnolla. Uskoisin, että jos laiva näytti isolta näin laiturissa ollessaan, se näyttää aivan valtavalta ollessaan merillä. Toivottavasti Helsinkiin rantautuisi joskus ihan oikea lentotukialus, sillä ne ovat vielä paljon isompia kuin maihinnousutukialukset, joita ei siis lasketa lentotukialuksiksi vaikka niillä onkin lentokansi esimerkiksi helikoptereille ja Harrier-luokan hävittäjille. Esimerkiksi USS Nimitz lentotukialus on 333 metriä pitkä ja 76,8 metriä leveä.

Kävitkö sinä katsomassa USS Kearsargea?