Edellisestä postauksesta on vierähtänyt tovi, joten on aika kerrata kuulumisia pitkästä aikaa. Blogitauko alkoi kuin varhain ja jälleen kerran seuraava lause on totta: mitä kauemmin odottaa niin sitä vaikeampi on jälleen jatkaa. Tarkoituksena ei ollut pitää blogitaukoa, mutta jotenkin niin tosiaan vain kävi. Olen kirjoittanut blogia jo 12 vuoden ajan ja tuohon aikaan on mahtunut useampikin näitä taukoja. Se lienee ymmärrettävää, sillä tauko on aina ajoittain paikallaan. Bloggaaminen on itselleni tärkeä harrastus, mutta valitettavasti Instagram on ainakin aiheuttanut itselläni sen, että en yksinkertaisesti jaksa panostaa entisenlaisesti myös blogiin. Blogien lukeminen on myös vähentynyt ilmeisesti reippaasti ja toivoisin itse, että blogien kaltaiset hitaammat mediat palauttaisivat suosiotaan. Jos haluat seurata minua myös Instagramissa, löydät minut sieltä nimimerkillä @pinxedful.

Postasin edellisen kerran joulunkuun alussa eli paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Toisaalta tuntuu, että aika on rientänyt ohi eikä mitään kovin merkittävää kerrottavaa ole kertynyt. Isoin muuttunut asia on tietysti muuttunut asuinpaikka, sillä muutimme joulukuun puolivälissä uuteen kotiimme. Olemme viihtyneet uudessa kodissamme erittäin hyvin ja sisustus alkaa viimein olla lamppuja vaille valmis.

UUSI koti

Uusi kotimme sijaitsee aivan vanhan kotimme lähettyvillä, sillä pidämme kovasti asuinalueestamme. Päädyimme myös pysymään samalla alueella, jotta esikoisemme saa pysyä vanhassa päiväkodissaan ja eskarissaan. Nyt kun päätimme pysyä tällä alueella niin täällä tulemme sitten pysymäänkin, sillä ainakin itse halusin että mahdollinen alueen vaihto tapahtuu ennen koulujen aloitusta, jotta koulua ei tarvitse vaihtaa.

Tulen esittelemään uuden kotimme laajemmin, mutta kerrotaan tässä vaiheessa kertauksena että kyseessä on kaksitasoinen rivitalon päätyasunto, jossa on kolme makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta sekä vaatehuone ja sauna. Neliöitä kodissamme on 84 ja asuntoomme kuuluu myös iso terassi. Uuden kotimme parhaita puolia on ehdottomasti valoisuus ja näin talvellakin valoa on riittänyt ihanasti. Kunhan kevät pääsee alkuun, odotan kovasti sitä miten valoisa kotimme silloin on ja kuinka vehreä asuinympäristömme on. Näkymä talostamme on jo näin talvellakin ihanan vehreä ja kotimme sijaitseekin puutarhakorttelissa.

Vauva kasvaa ja kehittyy

Pieni poikamme Kalevi eli Kallu täyttää ensi maanantaina 7 kuukautta ja kyllä voi jälleen todeta, että aika on kulunut kuin siivillä. Virallista vanhempainvapaata on jäljellä enää pari kuukautta ja sitten onneksi jään vielä muutamaksi viikoksi kesälomalle. Toukokuun lopussa onkin sitten mieheni vuoro jäädä kotiin Kallun kanssa, kun palaan itse töihin.

Kallu on kasvanut ja kehittynyt todella paljon nyt vuodenvaihteen jälkeen. Ryömiminen ei ihan vielä onnistu, mutta kyse lienee enää vain päivistä kunnes herra hoksaa miten eteenpäin liikutaan. Taaksepäin työntäminen onnistuu sekä kierimällä eteneminen, joten herran löytää taatusti eri paikasta kuin mihin hänet jätti. Tarkkana saa siis olla! 😀

Kallu on myös muutaman kerran mielestäni (ja monen muunkin mielestä) sanonut jo äiti 💕

Kaiken kaikkiaan meillä on kaikki hyvin ja meidän perheelle kuuluu tosi hyvää. Lupaan jatkossa yrittää postata taas blogiinkin aktiivisemmin, sillä nyt kun pistin näppiksen sauhuten, olihan se ihanaa pitkästä aikaa 😍 Luulen myös, että näin kevään mittaan arjessa alkaakin tapahtua taas enemmän, joten postattavaa riittää. Haaveissani on myös pitää blogi jatkossa enemmän sellaisena ”vanhana kunnon blogina” eli täältä tulee löytymään enemmän höpöttelyä kuin tiukkaa asiaa. Tykkään itse päiväkirjamaisista blogeista ja haluan omanikin pitää siis moisena.

Seuraa minua Instagramissa: @pinxedful

Vuosi 2022 on alkanut täällä rauhallisesti ja mitään sen ihmeellisempää näiden parin ensimmäisen viikon aikana ei ole tapahtunut. Halusin kuitenkin jakaa teille alkuvuoden kuulumisia tällaisen vanhan ajan höpöttelypostauksen muodossa. Haluaisin muutenkin pitää blogini juurikin enemmän vanhanajan blogina eli sisältävän ”tavallisempaa” eikä niin siloteltua sisältöä. Aloitin itse bloggaamisen maaliskuussa 2011 eli tänä vuonna blogini aloittamisesta tulee kuluneeksi jo 11 vuotta.

Aloitin blogini alunperin tylsyyteen, sillä olin pitkällä sairauslomalla. Luin siihen aikaa kovasti Linda Juholan PS. I love fashion-blogia ja muistan ne ajat, kun Lindakin kuvasi päivän asunsa rappukäytävässä. Siinä ei ole mitään pahaa, että blogien sisältö on ammattimaisempaa kuin ennen, mutta monissa tapauksissa kaipaamani aitous ja rentous saattaa kadota suosion myötä. Blogeihin on tullut vuosien mittaan myös hyviäkin uudistuksia eli esimerkiksi kuvat ovat keskenään samankokoisia ja ainakin oma kirjallinen ulosantini on kehittynyt huomattavasti. Jos haluat kurkata ihan ensimmäistä omaa blogiani, löydät sen täältä ? Luen joskus omaa vanhaa blogiani itsekin, sillä siellä on kirjoitettuna ihania muistoja, joita en enää muutoin muistaisi.

No niin, nythän tässä eksyttiin hienosti jo raiteilta heti ensimmäisten kappaleiden aikana, mutta ei anneta sen häiritä!

Alkuvuoden kuulumisia

Tämän vuoden puolella ei ole tapahtunut kovinkaan kummia, sillä en ole kodin lisäksi oleillut juuri missään. Teen tällä hetkellä 100 % etätöitä ja eilen toimistolla astui voimaan myös ehdoton lähityökielto ellei asia vaadi aivan välttämätöntä läsnäoloa toimistolla. Kaupan, Postin ja päiväkodin lisäksi minun ei tule käytyä yhtään missään, sillä Megazonekin on ollut tauolla 28.12. alkaen pakotetusti, sillä sisäliikunta on kielletty aikuisilta. Onneksi sentään prinsessan ringettekoulu saa jatkua ja hän saa elää suht normaalia arkea ?

Tällä viikolla kävimme mieheni kanssa viettämässä hieman aikaa Helsingin keskustassa ja yhteiset arkivapaat ovatkin olleet kiven alla. Käymme molemmat päivätöissä arkisin ja kauas ovat onneksi jääneet ne ajat, kun työt olivat mihin aikaan tahansa päivästä minä tahansa päivänä. Onneksi silloin kun olin kaupassa töissä, aukioloajat eivät vielä olleet rajoittamattomat. Olen ollut erittäin tyytyväinen siihen, että viikonloput ovat aina vapaat.

Ollessamme keskustassa mieheni kanssa kävimme hakemassa pitkästä aikaa Take Away-kahvia. Caramel jäälatte on yksi suosikeistani, joten valitsin sen tietysti tälläkin kertaa. Kävimme kävelemässä mm. Ekbergille, josta haimme mukaan ison leipomuskassin ? Kävimme myös mieheni kanssa kiertelemässä urheilukauppoja, sillä hän etsi itselleen uusia talvikenkiä. Lopulta päädyimme kuitenkin katselemaan miehelleni enimmäkseen laskettelulaseja ja niihin vaihtolinssejä. Mieheni lähtee viikon päästä Leville laskettelemaan viikoksi ystäviensä kanssa ja jaiks, me saadaan pärjätä viikko prinsessan kanssa kahdestaan!

Tulemme varmasti selviämään tulevasta viikosta hyvin, mutta eniten jännitän neidin kuskaamisia ringettekouluun. Minulla ei ole ajokorttia, joten olemme julkisten varassa ja vaikka jäähalli on itseasiassa melko lähellä, matka hallille kestää yli tunnin. Hallilla ei myöskään saa käyttää pukuhuoneita, joten neidin pitäisi kulkea täysissä varusteissa bussissa ja junassa. En myöskään itse saa odottaa harjoitusten loppua hallin sisällä, vaan minun pitäisi odottaa ulkona tunti. Toivottavasti tiedossa ei ole silloin kovia pakkasia.

Työkuulumisia

Työkuulumisista voisin kertoa sen verran, että nyt vuoden alussa tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun vaihdoin työnantajaa. Halusin työltäni jatkossa enemmän vastuuta ja haasteita, ja niitä olen todentotta saanut. Olen erittäin tyytyväinen, että uskalsin ja sain mahdollisuuden vaihtaa, sillä aika ja paikka oli todellakin oikea. Tämän vuoden alussa sain lisää uusia haasteita, sillä pääsin aloittamaan Chapter Leadin roolissa, joka on itselleni todella iso asia. Chapter Leadina vastaan pienen ryhmän osaamisen kehittämisestä oman ammattiryhmäni sisällä, niin jännää! Pääsin myös toiseen projektiin mukaan, joka keskittyy vahvasti data-analytiikkaan ja pääsen oppimaan sitä kautta uutta. Luvassa on myös uuteen tekniikkaan keskittymistä ja sitä olenkin odottanut kovasti!